Helsingin Sanomien juttu kryoniikasta 17.05.2011

Tiistain Helsingin Sanomien tiedesivulla on juttu, joka käsittelee lääkärin käynnistämää valekuolemaa, Mark Rothin keinotekoisia horroskokeita vetysulfidilla sekä kryoniikkaa.

Periaate käynnistetyssä valekuolemassa ja kryoniikassa on sama eli potilaan pitäminen mahdollisimman vakaana siirron aikana. Siinä missä ambulanssipotilasta voidaan pitää valekuolleena muutamia tunteja, pyritään kryoniikkapotilaan valekuolemaa pitkittämään vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi. Lyhyt valekuolema riittää nykytekniikalla korjattavissa oleviin vaurioihin, mutta nykytekniikan ulottumattomissa olevat vauriot (ne, joiden vuoksi hoito lopetetaan ja joiden vuoksi potilas todetaan kuolleeksi) vaativat radikaaleja, kokeellisia toimenpiteitä.

Hesarin muutoin hyvän artikkelin sekaan on tälläkin kertaa eksynyt hieman yliampuva kuvaus kryosäilytyksen aiheuttamista vaurioista:

Toisin sanoen jäätyneet ihmiset tulisivat pakastimista samassa kunnossa kuin jäätyneet mansikat.

Mansikkavertaus kuuluu samaan harhaanjohtavien vertausten sarjaan kuin nestetyppeen työnnetty ruusu ja hampurilaisen muuttuminen takaisin lehmäksi. Kryoniikkaorganisaatioiden suosima säilytysmuoto on vitrifikaatio, ei jäädytys. Käytännön esimerkki vitrifikaation hyödyllisyydestä säilytysmuotona on koe, jossa kaniinin munuainen vitrifioitiin -135°C lämpötilaan (huomattavasti enemmän miinusasteita kuin kotipakastimessa) ja lämmitettiin uudelleen, minkä jälkeen se toimi eläimen ainoana munuaisena. Toimiva munuainen on varsin kaukana muussautuneesta mansikasta.

Valekuoleman ja vitrifikaation yhdistelmän voisi tiivistää käteväksi peukalosäännöksi: elottomalta näyttävä ei ole välttämättä kuollut, eikä alhaisessa lämpötilassa oleva ole välttämättä jäässä.

Tulevia lehtijuttuja ajatellen tiedoksi toimittajille, että Suomen kryoniikkaseuran edustajat vastaavat mielellään kysymyksiin.

Kryoniikasta lääketieteen opiskelijoiden lehdessä Q-kautisessa

Lääketieteen opiskelijoille suunnatun LKS:n tiedotuslehden Q-kautisen numerossa IV/10 on Ville Salmensuun kirjoittama juttu otsikolla Kryoniikka - ambulanssi tulevaisuuteen? Lehden voi lukea ilmaiseksi pdf-tiedostona: http://www.kandiseura.fi/q-kautinen/

Artikkeli kryoniikasta The Guardianissa

The Guardianin tuore artikkeli kryoniikasta Briteissä: The Dad's Army of British cryonics

EDIT: David Styles Cryonics UK:sta kommentoi artikkelia ja sen sisältämiä väärinkäsityksiä.

Sensaatiohakuista fiktiota kryoniikasta

Frankensteinmainen syväjäädytys kuohuttaa USA:ssa, uutisoi MTV3. On aina ikävää nähdä, että sensaatiohakuisuutta suositaan asiasisällön kustannuksella. Alcor vastaa Larry Johnsonin kirjassaan esittämiin väitteisiin tyhjentävästi omassa tiedotteessaan, mutta lienee paikallaan myös korjata muutamia yleisiä asiavirheitä.

Roudan aiheuttamien tuhojen vertaaminen kryoniikkaan on harhaanjohtavaa, koska kryoniikassa käytetään nykyään vitrifikaatiota eli tekniikkaa, jossa etukäteen lisätyt suoja-aineet pitävät nesteen alhaisissakin lämpötiloissa "siirappimaisessa" muodossa ja lukitsevat solut lopulta paikoilleen amorfiseksi kappaleeksi lasisiirtymälämpötilassa. Jääkiteitä ei synny, joten ei myöskään jääkiteistä johtuvia jäätymisvaurioita. Vitrifioitu kappale muistuttaa pikemminkin kirkasta meripihkaa kuin jäätä.

Vitrifioidussa kappaleessa voi toki tapahtua lämpöstressistä johtuvaa mikrohalkeilua, mutta siinä missä solunulkoisten jääkiteiden aiheuttama tuho on kaoottista, mikrohalkeamat ovat pikemminkin kuin selkeitä viiltoja. Tulevaisuuden nanolääketieteen kannalta mikrohalkeamia ei pidetä erityisen ongelmallisina, koska informaatiota häviää todennäköisesti vähän. Alcor tekee myös tutkimusta lämpöstressivaurioiden välttämiseksi ja itse asiassa ilman Alcorin tekemää pioneerityötä potilaiden akustisessa seurannassa ja dokumentoinnissa emme välttämättä edes tietäisi mikrohalkeilun olemassaolosta.

Kryoniikan toimivuuden vertaus todennäköisyyteen siitä, että "hampurilaisesta saataisiin elävä lehmä" kuuluu samaan luokkaan kuin piispa Samuel Wilberforcen aikoinaan T.H. Huxleylle esittämä kysymys "Entä Te, Sir, oletteko apinain sukua isoisänne vai isoäitinne puolelta?". Tällaisten absurdien lausahdusten taustalla on useimmiten pikemminkin poliittiset tai uskonnolliset syyt kuin tieteelliset tosiseikat. Kryoniikka pyrkii säilyttämään ihmisyksilöiden sisältämää informaatiota mahdollisimman muuttumattomana, joten se on varsin kaukana lihamyllyn aiheuttamasta informaatiohävikistä. Jauheliha ei myöskään tiettävästi sisällä toimivia verisuonia suoja-aineiden kierrättämistä varten, toisin kuin ihmiskeho.

On myös ikävää, että kryoniikkaa pidetään helppona maalitauluna halveksunnan lietsonnalle tieteisfiktion avustuksella. Frankenstein-myytin liittäminen kryoniikkaan jättää jälkeensä samanlaisen maun kuin 1700-luvun julistukset siitä, että rokotukset ovat paholaisen työtä ja tekevät ihmisistä eläimiä. Kryoniikka on kokeellinen lääketieteen haara, joka pyrkii säilyttämään ihmiskehon elvytysmahdollisuuden mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, ei "herättämään kuolleita".

Yhdistyksemme Mediuutisten jutussa

"Ruumiita jäädytetään edelleen"

Lääkäreille suunnatussa paperi- ja verkkolehti Mediuutisissa ilmestyi 22.6.2009 lyhyt juttu kryoniikasta, jossa mainitaan myös Suomen Kryoniikkaseura.

Lehtijuttu Sunnuntaisuomalaisessa

Useamman keskisuomalaisen lehden sunnuntailiitteessä Sunnuntaisuomalaisessa ilmestyi juttu "Pitkät jatkot" elämän pidentämisestä ja kryoniikasta. Haastateltavana Suomen Kryoniikkaseurasta Ville Salmensuu.