Sensaatiohakuista fiktiota kryoniikasta

Frankensteinmainen syväjäädytys kuohuttaa USA:ssa, uutisoi MTV3. On aina ikävää nähdä, että sensaatiohakuisuutta suositaan asiasisällön kustannuksella. Alcor vastaa Larry Johnsonin kirjassaan esittämiin väitteisiin tyhjentävästi omassa tiedotteessaan, mutta lienee paikallaan myös korjata muutamia yleisiä asiavirheitä.

Roudan aiheuttamien tuhojen vertaaminen kryoniikkaan on harhaanjohtavaa, koska kryoniikassa käytetään nykyään vitrifikaatiota eli tekniikkaa, jossa etukäteen lisätyt suoja-aineet pitävät nesteen alhaisissakin lämpötiloissa "siirappimaisessa" muodossa ja lukitsevat solut lopulta paikoilleen amorfiseksi kappaleeksi lasisiirtymälämpötilassa. Jääkiteitä ei synny, joten ei myöskään jääkiteistä johtuvia jäätymisvaurioita. Vitrifioitu kappale muistuttaa pikemminkin kirkasta meripihkaa kuin jäätä.

Vitrifioidussa kappaleessa voi toki tapahtua lämpöstressistä johtuvaa mikrohalkeilua, mutta siinä missä solunulkoisten jääkiteiden aiheuttama tuho on kaoottista, mikrohalkeamat ovat pikemminkin kuin selkeitä viiltoja. Tulevaisuuden nanolääketieteen kannalta mikrohalkeamia ei pidetä erityisen ongelmallisina, koska informaatiota häviää todennäköisesti vähän. Alcor tekee myös tutkimusta lämpöstressivaurioiden välttämiseksi ja itse asiassa ilman Alcorin tekemää pioneerityötä potilaiden akustisessa seurannassa ja dokumentoinnissa emme välttämättä edes tietäisi mikrohalkeilun olemassaolosta.

Kryoniikan toimivuuden vertaus todennäköisyyteen siitä, että "hampurilaisesta saataisiin elävä lehmä" kuuluu samaan luokkaan kuin piispa Samuel Wilberforcen aikoinaan T.H. Huxleylle esittämä kysymys "Entä Te, Sir, oletteko apinain sukua isoisänne vai isoäitinne puolelta?". Tällaisten absurdien lausahdusten taustalla on useimmiten pikemminkin poliittiset tai uskonnolliset syyt kuin tieteelliset tosiseikat. Kryoniikka pyrkii säilyttämään ihmisyksilöiden sisältämää informaatiota mahdollisimman muuttumattomana, joten se on varsin kaukana lihamyllyn aiheuttamasta informaatiohävikistä. Jauheliha ei myöskään tiettävästi sisällä toimivia verisuonia suoja-aineiden kierrättämistä varten, toisin kuin ihmiskeho.

On myös ikävää, että kryoniikkaa pidetään helppona maalitauluna halveksunnan lietsonnalle tieteisfiktion avustuksella. Frankenstein-myytin liittäminen kryoniikkaan jättää jälkeensä samanlaisen maun kuin 1700-luvun julistukset siitä, että rokotukset ovat paholaisen työtä ja tekevät ihmisistä eläimiä. Kryoniikka on kokeellinen lääketieteen haara, joka pyrkii säilyttämään ihmiskehon elvytysmahdollisuuden mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, ei "herättämään kuolleita".