Futuristi
José Cordeiro ja rintakehäkirurgi, professori
Javier Cabo järjestivät
konferenssin, jossa käsiteltiin ennennäkemättömän monialaisesti toisaalta ikääntymistä ja sen estämistä ("Plan A"), toisaalta kudosten, elinten ja kokonaisten organismien kylmäsäilytystä, mukaanlukien kryoniikkaa ("Plan B”). Mukana oli paljon ns. valtavirran kliinikoita ja tutkijoita. Suuri osa esityksistä oli espanjankielisiä, mutta simultaanitulkkaus toimi tyydyttävästi.
 |
| "Tieteen temppeli" CSIC (Espanjan kansallinen tutkimusneuvosto) |
Plan A: Ikääntyminen ja sen estäminen
Espanjan kansallisen syöpätutkimuskeskuksen johtaja
María Blasco on yksi runsaasti viitatun Hallmarks of Aging-artikkelin (1) kirjoittajista. María kertoi ryhmänsä telomeraasitutkimuksista.
Telomeerit ovat DNA-ketjun päiden jatkeita, jotka lyhenevät solun jakautuessa. Telomeraasientsyymi pidentää telomeereja, ja on lähes kaikissa syövissä aktivoituneena mahdollistamassa syöpäsolujen kuolemattomuuden. Toisaalta lyhenevät telomeerit ovat yksi biologisen iän mittari, ja telomeerien lyheneminen riittää aiheuttamaan organismin ikääntymistä yksinäänkin. Muuntogeenisillä telomeraasia aktivoivilla hiirillä elinikä piteni kokonaisuutena 13% ja syövästä vapaa elinikä piteni 24% (2). Toisessa kokeessa sydäninfarktin kuolleisuus väheni 17%, ja aiheutti vähemmän sydänlihaksen arpeutumista (3). Telomeerien mittaamiseen on kaupallistettu palvelu
Life Length, joka on Suomestakin saatavilla.
Pedro Guillén kertoi, miten urheilijoilta otetaan rustonäytteitä nivelleikkausten yhteydessä. Viljeltyjä ja säilöttyjä rustosoluja voidaan siirtää sitten tulevaisuudessa takaisin nivelrikon vaivatessa (4).
SENS Research Foundationin johtaja ja
Rejuvenation Research-lehden toimittaja, biogerontologi
Aubrey de Grey oli tyytyväinen, miten ajamastaan
insinöörimäisestä lähestymisestä ikääntymisen pysäyttämiseksi on tullut enenevästi hyväksyttyä ikääntymistutkijoiden keskuudessa. Korjaamalla kertynyt ikääntymisvaurio sen seitsemässä tunnetussa muodossaan, kuten museoautoa ennakkohuoltamalla, meidän ei tarvitse täysin ymmärtää koko valtavan monimutkaista metaboliaverkostoa, joka tätä vauriota aiheuttaa. Ero spesifisten ikääntymissairauksien, kuten Alzheimerin taudin, ja ikääntymisen yleisten ilmiöiden kuten lihasten surkastumisen eli sarkopenian välillä on vain semanttinen. De Grey painotti, että tutkimus ikääntymisen pysäyttämiseksi on myös lääketieteellistä tutkimusta, ja edustaa jatkuvuutta sellaisen tutkimuksen kanssa, jota ihmiset pitävät tavanomaisena ja tavoiteltavana. Ei tulisi liioitella tulevan yhteiskunnallisen muutoksen suuruutta.
Juristi ja
International Longevity Alliancen aktiivi
Paul Spiegel Kaliforniasta esitteli ehdotustaan, miten yhteiskunta rahoittaa tilanteen, jossa elinikää rajatta pidentävät hoidot kustannetaan kaikille, kuten julkinen terveydenhuolto tekee tänä päivänä suuressa osassa maailmaa. Minkälainen olisi yhteiskuntasopimus tässä tilanteessa? Hän ehdotti, että yhteiskunnan kustantamana eläkeikää ei enää olisi. Tämähän on Suomen eläkejärjestelmän elinaikakertoimen idea äärimmilleen vietynä. Tämän vastapainona yksilöt voisivat halutessaan rahoittaa oman eläköitymisensä elinikäisillä säästöillään, joita eliniän pidentyessä odottaisi kertyvän. Yhteiskunnallakin on taloudellinen kannustin tarjota rajattomasti elinikää pidentäviä hoitoja. Sosiaaliturva ja terveysmenot vievät 22% USA:n budjetista, globaalisti 17%. Ihmiset, jotka näitä hoitoja eivät halua, mutta toisaalta haluavat jäädä perinteisessä mielessä eläkkeelle, voisivat tämänkin vaihtoehdon valita.
Plan B: Kryoniikka
Edellä mainittu Aubrey de Grey aloitti aiemman puheenvuoronsa kritisoimalla kryoniikan vertaamista tieteiselokuviin. Kuoleman määritelmä on muuttunut teknologian kehittyessä. Jokainen toimiva lääketieteellinen hoito oli ensin tieteellinen koe, joka tehtiin vaikka sen toimivuutta ei ollut ensin todistettu, mutta se tehtiin kuitenkin. Kryoniikan osalta tämä koe on edelleen kesken.
Tutkija
Chana Phaedra (
Advanced Neural Biosciences) esitteli haasteita ja nykyistä tutkimustaan rotan aivojen säilömisessä. Nykyiset parhaat jäänestäjät (VM-1 ja M22, joilla aivokudoksen elinkelpoisuutta mittaava K/Na suhde on yli 80%) läpäisevät huonosti tai eivät lainkaan veriaivoestettä, mikä johtaa kokonaisissa aivoissa huomattavaan kuivumiseen osmoottisella mekanismilla, ja ikävän näköisiin kuviin elektronimikroskoopissa tai tietokonetomografialla.
Kryobiologian grand old man
Greg Fahy keksi pakastusmenetelmän (vitrifikaatio = lasitus = amorfinen jää), jolla säilötään Suomessakin mm. naisten munasoluja esimerkiksi ennen syöpähoitoja tai
ennakoivasti ikääntymisen vuoksi. (5)
Greg pakasti ensimmäisenä kaniinin kokonaisen munuaisen, joka sulatuksen jälkeen toimi eläimessä (6), ja on muutaman vuoden toistettavuusongelmien jälkeen edelleen kehittänyt menetelmää.
 |
| Greg Fahy: "Complex Biological Systems Can Be Cryopreserved" |
Madridissa Greg esitteli uusimpia, vielä julkaisemattomia tuloksiaan: pakastetun kaniinin aivoista otettuja elektronimikroskooppikuvia, joita on hankala tai mahdoton erottaa tuoreista, mukaanlukien ehjät synapsit ja soluorganellit. Ennen jäänestoaineilla kyllästämistä, veriaivoestettä avattiin SDS:llä (natriumlauryylisulfaatti), ja lopuksi ennen kuvien ottamista, aivot nesteytettin osittain uudelleen laimeammalla M22-liuoksella (5 molaarista ja sitten 1 molaarista).
Espanjalainen kryosäilytystutkija Ramon Risco kertoi menetelmistään, joilla tietokonetomografialla mitataan jään muodostumista ja jäänestäjien pitoisuuksia suurissa elimissä. Jääkiteiden kasvaminen ja tästä seuraava kudostuho on suurin ongelma sulatusvaiheessa. Pakastetun kudoksen mikroskooppiset jääkiteet voidaan sitoa magneettisilla partikkeleilla, ja tämän jälkeen kohdistaa jääkiteet sulattavat radioaallot näihin. (7)
Futuristi
David Wood kertoi lain suhtautumisesta kryoniikkaan anglosaksisissa maissa. Äskettäistä brittiläisen teinitytön tapausta on käsitelty
muualla. Davidin näkemyksen mukaan kryoniikan harjoittajien tulisi jatkossa säännellä itseään ja varmistaa riittävän laadukkaat standardit toiminnalleen, jottei viranomaisille tulisi tarvetta tätä tehdä, todennäköisesti huonommalla lopputuloksella. Ruumiinavaus tekee useimmiten mielekkään kryoniikkasäilytyksen mahdottomaksi. Yhdysvalloissa on käytettävissä
lomakkeita, joilla ruumiinavauksen voi useimmissa tapauksissa saada “uskonnollisin" perustein estettyä. Usein kuolemansyyn selvittämiseen voi käyttää aivoja tuhoamattomia keinoja, kuten kuvantamista. Ideaalista olisi elektiivinen “kryotanasia", mutta tämä on USA:ssa nykyisin selkeästi laitonta (
case Thomas Donaldson 1993).
Perfuusioasiantuntija David Gifford Englannista esitti, että aivovaurioiden minimoimiseksi potilaan sydämen pysähdyttyä tulisi tämä ensin vakauttaa biokemiallisesti sydän-keuhkokoneella tai ECMO-laitteistolla normaalilämpötilassa muutaman tunnin aikana, ja vasta sitten aloittaa jäänestoprotokolla 12-18 °C lämpötilassa. Pulsoiva vs. ei-pulsoiva perfuusio aiheutti keskustelua, mutta Davidin mukaan ei ole todistusaineistoa siitä että pulsoiva olisi tuloksiltaan sen parempi kuin ei-pulsoivakaan. Verisuonten komplianssiin vaikuttavia lääkkeitä joudutaan käyttämään kummassakin tapauksessa.
Tutkimusryhmän vetäjä
João Pedro de Magalhães Liverpoolista kertoi brittiläisestä kryoniikan
tutkijaverkostosta. Hän piti äskettäin TEDx esityksen "Cryonics: fantasy or a bridge to the future?" joka tullee lähiaikoina julkisesti katsottavaksi.
Filosofi
Alexander Erler ehdotti posteriesityksessään, että
Brain Preservation Foundationin sinänsä onnistunut kilpailu Technology Prize ei ole kaikissa filosofisissa tapauksissa riittävän kattava varmistaakseen mielen säilyminen. Tulisi luoda uusi palkinto, jossa arvioitaisiin ensisijaisesti säilytettyjen aivojen biologista elinkelpoisuutta, ei pelkästään rakenteen eli konnektomin säilymistä.
Kansainvälinen kryoniikkayhteistyö etenee 17 organisaation kesken. Konferenssin lomassa kokousteltiin ja verkostoiduttiin. Tarvikkeita ja protokollia jaetaan, kokemuksista ja tutkimustavoitteista keskusteltiin. Sukkulamato on kryonisesti säilötty ja elvytetty muistinsa säilyttäen (8) - onko banaanikärpänen seuraava?
.svg/1200px-Escudo_de_Espa%C3%B1a_(mazonado).svg.png) |
Espanjan lipun vaakuna. "PLUS ULTRA" eli
"Yhä pitemmälle" Gibraltarin salmen Herakleen
pylväiltä. Ennen uuden maailman löytämistä pylväissä
luki varoitus "NON PLUS ULTRA". |
 |
| Osa konferenssin osallistujista ryhmäkuvassa |
Viiteluettelo.
1. López-Otín, C., Blasco, M. A., Partridge, L., Serrano, M., & Kroemer, G. (2013). The Hallmarks of Aging.
Cell,
153(6), 1194–1217.
http://doi.org/10.1016/j.cell.2013.05.039
2. Bernardes de Jesus, B., Vera, E., Schneeberger, K., Tejera, A. M., Ayuso, E., Bosch, F., & Blasco, M. A. (2012). Telomerase gene therapy in adult and old mice delays aging and increases longevity without increasing cancer.
EMBO Molecular Medicine,
4(8), 691–704.
http://doi.org/10.1002/emmm.201200245
3. Bär, C., de Jesus, B. B., Serrano, R., Tejera, A., Ayuso, E., Jimenez, V., … Blasco, M. A. (2014). Telomerase expression confers cardioprotection in the adult mouse heart after acute myocardial infarction.
Nature Communications,
5, 5863.
http://doi.org/10.1038/ncomms6863
4. Lopez-Alcorocho, J. M., Aboli, L., Guillen-Vicente, I., Rodriguez-Iñigo, E., Guillen-Vicente, M., Fernández-Jaén, T. F., … Guillen-García, P. (2017). Cartilage Defect Treatment Using High-Density Autologous Chondrocyte Implantation.
Cartilage, 194760351769304.
http://doi.org/10.1177/1947603517693045
5. Fahy, G. M., MacFarlane, D. R., Angell, C. A., & Meryman, H. T. (1984). Vitrification as an approach to cryopreservation.
Cryobiology,
21(4), 407–26. Retrieved from
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6467964
6. Fahy, G. M., Wowk, B., Pagotan, R., Chang, A., Phan, J., Thomson, B., & Phan, L. (2009). Physical and biological aspects of renal vitrification.
Organogenesis,
5(3), 167–75. Retrieved from
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20046680
7. Manuchehrabadi, N., Gao, Z., Zhang, J., Ring, H. L., Shao, Q., Liu, F., … Bischof, J. C. (2017). Improved tissue cryopreservation using inductive heating of magnetic nanoparticles.
Science Translational Medicine,
9(379), eaah4586.
http://doi.org/10.1126/scitranslmed.aah4586
8. Vita-More, N., & Barranco, D. (2015). Persistence of Long-Term Memory in Vitrified and Revived Caenorhabditis elegans.
Rejuvenation Research,
18(5), 458–63.
http://doi.org/10.1089/rej.2014.1636
